Vuonne

Kaunis, rännimäinen ja äärimmäisen kalaisa Kuhmon helmi jää usein kalastajilta huomaamatta. Vaikka koski on lyhyt, niin on se täynnä Kuhmolaista koskitaikaa lumoten ja hellien kalastajaansa. Vuosi toisensa jälkeen koski on pitänyt pintansa Vellamon lempikohteena. Miksei?! Tärppejä, väsytyksiä, epäonnistumisia ja onnistumisia on vuosikymmenten ajan tällä koskella saanut kokea. Tämän vuoksi Vuonteenkoski lumoaa kerta toisensa jälkeen yhä uudelleen ja uudelleen.

Vuonteen koski sijaitsee Nivan kylällä. Nivan kylä itsessään on jo lumoavan idyllinen maalaiskylä tapahtumien ja ihmisten vuoksi. Koskea saa kalastaa nykyään vain myllyn puolelta. Siellä sijaitsee laavu ja hyvät puitteet vaikka yön yli kalastukseen. Tällä kirjoitushetkellä mieleni halajaa tuonne virran yläpäähän, kohtaan missä virta yhtyy ison kiven vuoksi. Sinne muuttaa kesäisin Vääpeli Körmy, joka vahtii koskea ja sen kulkijoita. Taas ensi kesänä koitan tämän Körmyn saada koukkuuni. Viime kesänä hänen takiaan jouduin vaelluskengät jalassa koskeen. 

Kaunis kesä ilta Vuonteenkoskella. Linnut laulavat kilpaa kesäillan serenadeja. Istun hiljaa kivellä ja katselen koskea. Tiettyyn kohtaan katse harhailee. Kohta on se hetki kun Körmy mahdollisesti näyttäytyy. Aloitusperhonkin olen jo valinnut valmiiksi. Oliivin vihreä kuulapää on perhorasiasta siirtynyt tapsin jatkeeksi. Tälle reissulle lähdin kevyemmällä varusteella. Kaahluuvehkeet saivat jäädä kotiin. Vain kevyt kenttävarustus, perhovehkeet ja ansaittu kylmä olut mitä juuri siemailen katsellessani koskea. Tiedän, että kohta alkaa usean tunnin kosken tutkiminen. Parasta mitä voi kesä iltaisin tehdä.

Mitään ei näy, joten lähden koskea alaspäin kivikkoa pitkin. Kokeilen eri poteroja matkan varrella. Muutamia pikkutaimenia käy haavissa. Perho on ainakin oikea tälle illalle. Palaan takaisin aloituskohteeseen ja istahdan samalle kivelle. Otan vesipullon repusta, sillä jano tulee kuumina kesäiltoina koskea kolutessa. Samalla näen sen. Pyörähdys kiven kolosta. Körmy on kotona. Nyt odotetaan vielä hetki.

Edelleen istun kivellä. Voin tästä kohdasta heittää perhoa ilman, että nousen seisomaan. Rullausheitolla saan perhon juuri oikeaan kohtaan ja siima laskeutuu kiven vierustaa. Samassa tuntuu kunnon jytkäys siiman päässä. Se on kiinni. Alkaa väsytys. Kala sinkoaa ensin ylöpäin kohti möljää. Siima menee pohjaa pitkin ja tiedän, että nyt on iso kiinni. Kala pysähtyy ja  pysyy nyt paikoillaan. Nyt ei saa hätäillä. Kuulostellaan mitä hänellä on mielessä. Viimein alkaa taas tapahtua. Kala lähtee tulemaan kohti, nyt on kiire saada heittosiimaa lyhyemmälle. Koitan pitää kalan aisoissa siten, että se ei lähde virtaa pitkin alas. Tiedän, että pikkuinen 12 koukkuun tehty kuulapää ei paljoa Körmyä pitele. Saan taimenen helpompaan kohtaan kivien viereen ja viimein myös näköyhteyden. Lähellä, mutta silti niin kaukana. Mietin, että mitä hittoa tekisin.  Päätös oli lyhyen mietinnän jälkeen tyhmä mutta selkeä. Kun taimenta ei saa lähemmäs, niin pakko mennä koskeen. Kohdassa oli noin pohkeeseeen asti vettä ja tunsin kuinka vaatteni alkoivat kastua. Taimen oli aivan haavin ulottuvilla.  Samassa Körmy pyörähtää ja pääsee irti. Oli tyhjäyttävä tunne seisoa koskessa vaelluskengissä Körmyn jatkaessa matkaa. Mieli nöyränä nousin koskesta. Oli pakkoa lähteä autoa kohti. Odotapas vaan seuraavaa tapaamistamme.

Kalaillaan;) Vellamo