Tervetuloa Vellamon tulille

Jokaisella kalatarinalla on alkunsa ja tarkoituksensa. Jokainen kalareissu on yksilöllinen ja jokaisesta kalareissusta voi syntyä nuotiotarina. Tarina voi olla yhteinen kokemus tai sen voi kokea yksin. Molempi parempi, sillä näistä tarinoista kasvaa tuleville kalastajille legendaa ja haavetta. Muistan lapsena isän nuotiotarinoita kuunnellessani miettineeni; Tämän minäkin haluan kokea...Ja niin olen tehnyt. 

Tarina saa usein alkunsa kosken uumenissa tapahtuvasta väsytyksestä. Siihen liittyy kalastaja, ottiperho ja vastapeluri. Tarinaa höystää haastavat, miltei luonnottomat olosuhteet väsytyksessä ja kala, joka kasvaa tarinan vanhetessa aina hieman isommaksi. Tarinan tarkoitus on siirtää tietoa kuulijalleen, mutta myös viihdyttää ja luoda hetkeen oikeaa tunnelmaa. Ajatuksia, joita vain toinen kalastaja voi ymmärtää.

Paras hetki tähän on nuotilla istuessa, kun nälkä kurnii jo vatsassa. Ilta viilenee ja hämärtyy luoden mystiikkaa taianomaiseen hetkeen. Luonnon äänet soivat sinfoniana taustalla. Nuotio luo tunnelmaa ja turvaa olemassa olollaan. Kuuluu ritinää ja lämpö alkaa tulla iholle. Takana on usean tunnin mittainen kosken koluaminen ja se antaa väsymyksen tunnetta onnelliselle kalastajalle. Juuri saatu ruokakala paistuu nuotion tulessa suolalla höystettynä. Repusta on kaivettu esiin eväät ja juomat. Saadun taimenen väsytys tuntuu sielussa onnena ja kihelmöintinä. En tiedä parempaa hetkeä tarinan syntyyn.

Kalaillaan; Vellamo